Eräs hämmentävä asia, mihin olen törmännyt, on ihmisten erilaiset suhtautumistavat raskaana olevaan työkaveriinsa. Ymmärrän kyllä hyvin, että toisia lapsiuutiset ilahduttavat, toisia yllättävät ja toiset suhtautuvat asiaan neutraalisti. Se, mikä hämmentää, on jonkinasteinen vihamielinen suhtautuminen raskauden aiheuttamiin toimintakyvyn rajoitteisiin.
Kun neuvolasta kirjoitettiin todistus, että nostelua pitäisi välttää, ja tämä aiheuttaa pienen muutoksen työnkuvaan, aloitettiin kertomaan "kun minä kyllä ainakin tein töissä kaikkea, mitä ennenkin, vaikka miten supisteli ja sattui".
Kun jää parin viikon nukkumattomien öiden aiheuttaman äärimmäisen väsymyksen vuoksi sairaslomalle, niin kerrotaan "minulle ei tullut mieleenkään millekään sairaslomalle jäädä, vaikka oli minullakin sitä ja tätä ja tuota".
Kun harmikseen joutuu rajoittamaan lempiharrastustaan, kuulee "no minä ainakin kävin vielä treeneissä kaksi viikkoa ennen synnytystäkin, eikä tuntunut missään".
Kun suunnitellaan työpaikan tyky-päivää, ja esimies ohjeistaa valitsemaan toimintoja, jotka fyysisesti soveltuvat kaikille, niin ehdotukset ovat ratsastus, sähly ja sumopaini kommentilla "jos ei halua ratsastaa, voi sitten vaan katsella toisia ja ruokkia hevosia".
Ihan kuin sitä muka aivan tahallaan ja tarkoituksella käyttäisi raskautta tekosyynä kaikkeen mahdolliseen ja oikein heittäytyisi hankalaksi ihan vain toisten kiusaksi.
Kun neuvolasta kirjoitettiin todistus, että nostelua pitäisi välttää, ja tämä aiheuttaa pienen muutoksen työnkuvaan, aloitettiin kertomaan "kun minä kyllä ainakin tein töissä kaikkea, mitä ennenkin, vaikka miten supisteli ja sattui".
Kun jää parin viikon nukkumattomien öiden aiheuttaman äärimmäisen väsymyksen vuoksi sairaslomalle, niin kerrotaan "minulle ei tullut mieleenkään millekään sairaslomalle jäädä, vaikka oli minullakin sitä ja tätä ja tuota".
Kun harmikseen joutuu rajoittamaan lempiharrastustaan, kuulee "no minä ainakin kävin vielä treeneissä kaksi viikkoa ennen synnytystäkin, eikä tuntunut missään".
Kun suunnitellaan työpaikan tyky-päivää, ja esimies ohjeistaa valitsemaan toimintoja, jotka fyysisesti soveltuvat kaikille, niin ehdotukset ovat ratsastus, sähly ja sumopaini kommentilla "jos ei halua ratsastaa, voi sitten vaan katsella toisia ja ruokkia hevosia".
Ihan kuin sitä muka aivan tahallaan ja tarkoituksella käyttäisi raskautta tekosyynä kaikkeen mahdolliseen ja oikein heittäytyisi hankalaksi ihan vain toisten kiusaksi.
Kuvassa lapsuuden lelukätköistäni löytyvä, Happy Meal-ateriaan 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa sisältynyt Kaunotar ja Kulkuri-elokuvan bulldog-hahmo, jonka ilmeeseen välillä pystyy hyvin samaistumaan.













