Miltä näyttää 17-vuotias koira?

Miltä 17-vuotias koira näyttää? Millainen liikkumiskyky näin vanhalla koiralla on? Mikä on vanhuksen mieliala? Onko sen elämä enää elämisen arvoista? Mikä on pitkän iän salaisuus?

Seuraavissa joulukuun -25 ja helmikuun -26 välillä otetuissa kuvissa ja videoissa esiintyy tammikuulla 17-vuotta täyttänyt suomenlapinkoiramme Lumes, jonka synttärijuhlista olen kertonut täällä. 

Lumes on aina tykännyt hakeutua vähän hankaliin paikkoihin. Sitä jotenkin kiehtoo se, että on jotain haastetta. Se ei ole koira, joka ylittää aidan matalimmasta kohdasta.

Jotain Lumeksen voinnista voineekin päätellä siitä, että edelleenkään se ei halua helppoa elämää. Yksi sen lempparipaikoista ruokapäivystykseen on keittiönpöydän alla. Sieltä sitten kaavitaan itsensä esiin jostain tuolien alta kömpien.

Ja miksi, oi miksi se aina kävelee lapsen lelujen päältä, vaikka esteetöntäkin kulkureittiä olisi tarjolla. "No katos tulin tästä vähän oikoreittiä..."

Lumes ei ole enää pitkiin aikoihin kuullut puhetta, joten sen kanssa eletään käsiviittomilla ja fyysisesti ohjaamalla. Lähietäisyydeltä toimii myös vihellys huomionherätyksenä - paitsi jos ollaan sikeässä unessa, siitä heräämiseen tehoaa vain kosketus.

Poseeraukset ja pienet temput onnistuvat namiohjauksella. Ruoka, siitä Lumes todellakin tykkää edelleen.

Lumes on aina tullut erittäin hyvin toimeen lasten kanssa. Mitään nuoruuden intoa osallistua lapsen puuhiin sillä ei enää ole, mutta luotettava kaveri se on.

Muutama päivä sitten sattui ikävä haaveri, kun lapsi juoksi pimeässä huoneessa eikä ehtinyt huomata - en minäkään- , että Lumes oli siellä nukkumassa. Asia todentui siinä vaiheessa, kun lapsi kompastui koiraan ja kaatui sen päälle. Äkkipikaisemman koiran kanssa olisi voinut käydä huonosti, mutta Lumeksen reaktio tähän kesken unien tulleeseen säikähdykseen ja varmasti vähän kipuunkin, oli vain kohottaa päänsä ja odottaa, että saan nostettua lapsen pois.

Seuraavana päivänä huomasin, että Lumes käveli ulkona vähän vinossa ja mietti pitkään, ennen kuin meni ulkorappuset alas. Siitä seuraavana päivänä jouduin kaksi kertaa auttamaan sen ylös makuulta, huomasin sen kävelevän sisälläkin vinossa ja illalla takajalat eivät kantaneet kunnolla matottomalla lattialla. Tästä seuraavana päivänä Lumes oli taas normaali ja tajusin vasta tuolloin yhdistää tuon lapsen kaatumisen ja koiran oireet toisiinsa.

Yksi Lumeksen parhaita luonteenpiirteitä on aina ollut sen iloisuus, leikkisyys ja hyväntuulisuus. Oma-aloitteisuus leikkeihin on iän myötä hävinnyt, mutta tarjottu lapanen kelpaa hyvinkin kiskottavaksi ja itselleen napattavaksi.

Kovin pitkää hetkeä se ei jaksa lapasen kanssa leikkiä ja juosta, mutta vartioi sitä kyllä itseään muutaman vuoden nuoremmalta Mestalta, joka ei näinkään vanhalta kaveriltaan tohdi mennä ottamaan lelua ilman lupaa.  

Mitään pelkkää juhlaa 17-vuotiaan koiran elämä ei toki enää ole. Syksyllä Lumeksella oli jonkin aikaa satunnaista sisälle pissimistä ja kakkimista noin 1-3 kertaa kuukaudessa. Näytti siltä, ettei se enää osaa pidättää, jos on hätä, vaan ne tulee sitten kun tulee, jos ei ulos ole kukaan päästämässä. Toisaalta nyt kyllä on taas ainakin pari kolme kuukautta takana ilman yhtään vahinkoa, joten oliko sillä jokin hetkellinen dementia silloin vai onko ruokailujen ja ulospääsyjen rytmitys toiminut nyt paremmin - mene ja tiedä.

Lumes on hyvin terve. Sillä ei ole mitään sairautta, johon sen olettaisi jossain kohtaa menehtyvän. Ainoa heikkous on se, että vanhalla koiralla alkaa näkyä, että se on vanha, kroppa tulee vanhaksi. Jos Lumes ei olisi viettänyt niin liikunnallista elämää kuin on, sen jalat ja kehonhallinta olisivat voineet jo pettää. Koko elämänsä monipuolisesti liikkuneella koiralla on kuitenkin lihaskunto ja koordinaatio sen verran hyvässä kunnossa, että se kantaa vanhuuteen asti heikkenevän kropan tukena.

Ruoka, varsinkin iltaruoka, on Lumekselle tärkeä. Useina päivänä se tarvitsee kaksi iltaruokaa, koska unohtaa jo syöneensä, eikä sitten osaa mennä nukkumaan ilman iltaruokaa, joten on pakko antaa toinenkin annos, jotta vanhus malttaa lähteä levolle.

Lumes ei hyväksy enää ollenkaan tilan rajaamista porteilla. Sehän on aina ollut todella kuuliainen aidoille ja pysynyt vaikka minkälaisten viritelmien takana, mutta ei enää. Jos sisällä laittaa portin johonkin oviaukkoon ja Lumes haluaa kulkea siitä, se ihan surutta kaataa irrallisen portin nurin tai kiinteän portin takana, jos siitä ei pääse ahtamaan itseään mistään välistä läpi, alkaa haukkua.

Tärkein asia, minkä olen Lumeksen kanssa huomannut, on se, että vanha koira, myös tosi vanha koira, voi paljon paremmin, kun sille tarjoaa erilaista tekemistä. Sitä helposti ajattelee, että no se on niin vanha, ei se tarvitse enää mitään, mutta mitä enemmän Lumeksen kanssa tekee pieniä juttuja kotona sisällä ja pihalla ja ottaa sitä välillä mukaan kävelyille, sitä pirteämpi ja iloisempi se on.

Mikäli alla oleva video ei näy, tässä suora linkki YouTubeen.