Kaksin aina kaunihimpi

"Kaksin aina kaunihimpi, kaksin kaiketi parempi. Kaksin on meren kalatkin, kaksin ilman lintusetkin." Kanteletar

Kortjärven luontopolku on ihana!

Kortjärven luontopolku (Kortjärv naturstig) sijaitsee Pohjanmaalla, Teerijärvellä, lähellä Keski-Pohjanmaan rajaa. Sinne on hyvin helppo poiketa päätieltä. Reitistö on erittäin hyvin ylläpidetty, kiertelee kivoissa metsä-, joki- ja järvimaisemissa, ja sen varrelle on sijoiteltu lukuisia paikallisen taitelijan puuveistoksia. Geokätköilijää ilahduttavat monet luontopolulle sijoittuvat etsintätehtävät.

Reittivaihtoehtoja on useita: voit kävellä vain suoraan laavulle evästelemään ja sitten takaisin (1km/suunta), kiertää lyhyemmän reitin (3,3km), pidennetyn reitin (5,5,km) tai valita mukaan vielä ylimääräisen lisäkierroksen (3,2km). Laavun lisäksi kierroksilta löytyy ainakin pari muutakin taukopaikkaa.

Kortjärven luontopolku on suosittu paikallisten keskuudessa ja parkkipaikalta löytyykin lähes aina vähintään yksi auto, usein enemmänkin. Vesistöjen läheisyydestä johtuen keväisin (ja joskus syksyisinkin) poluilla saattaa paikoin tulvia, joten ihan pikkukengillä ei kannata matkaan lähteä.

Lisätietoja Kortjärven luontopolusta täältä ja täältä. Myös Teerijärven toinen luontopolku Höbäck-Sarjärv on hyvinkin tutustumisen arvoinen (ja täynnä geokätköjä).

Kuvakaappaus Googlemapsista.

Mikäli alla oleva video ei näy, linkki Youtubeen.

Toiselta puolelta Pohjanmaata Mustasaaresta löytyy Kunin vaellusreitti mukavilla maisemilla (linkki) ja yllättävän ihana, vanha soramonttu (linkki). Mikäli hypätään naapurimaakunnan Keski-Pohjanmaan puolelle, noin 10km päässä Kortjärven luontopolusta on Vetelin pururadan kivat kalliomaisemat (linkki).

Jos taas ajellaan 50km Etelä-Pohjanmaalle Vimpeliin, sieltä löytyy piiitkät kuntoportaat ja näkötorni järvimaisella (linkki). Nämä kaikki retkeilykohteet ovat myös kohtuullisen helppo yhdistää reissuun Kokkolaan majakkasaari Tankariin, jonne sinnekin koirat ovat tervetulleita (linkki).

Anna tassu!

Tassun antaminen on ehkä yksi yleisin temppu, jonka koirat osaavat. Se kuulostaa ihan tavalliselta perustempulta - "anna tassu" ja siinäpä se. Koira voi kuitenkin antaa tassua monellakin eri tyylillä ja asenteella, onko se söpöilevä vai vaativa, rauhallinen vai vauhdikas, neutraali vai täynnä asennetta.

Tässä 14-vuotias Lumes ja 10-vuotias Mesta esittelevät, mitä tapahtuu, kun niille sanoo "anna tassu".

Merikotkia bongaamassa

Yksi niistä monista hienoista asioista, joita nykyinen asuinpaikkani on tuonut tullessaan, ovat merikotkat. Toisinaan niitä näkyy ihan tässä meidän kodinkin ympäristössä, mutta varmiten niitä bongailee kesämökiltä käsin. 

Mökkimme lähettyvillä on eräs puu ja eräs kivi, jotka ovat kesäisin ainakin yhden merikotkan vakiopaikkoja tähystykseen ja lepäilyyn. Talvisin kotkia kerääntyy pilkkiavantojen vierustoille kalanperkeitä ja kalastajien hylkäämiä kaloja syömään.

Jotkut ihmiset pelkäävät, että kotkat saalistavat myös kissoja tai pieniä koiria. Aiheesta on kirjoittanut mm. Yle. Minä en ole Pikkubolognesen puolesta ollut huolissani, koska pidän erittäin epätodennäköisenä, että kotkat, joiden pääravintoa ovat kalat ja linnut, kiinnostuisivat ihmisen kanssa kulkevasta pikkukoirasta.

Kotkat eivät tule ihmisten lähelle, joten myös siitäkin syystä ihmisen seurassa kulkeva lemmikki ei kotkaa houkuta, ja yksin taas ei minkään koiran tai kissan tulekaan teillä tietymättömillä ulkona kuljeskella. Suuresta koostaan johtuen kotkien saalistuspaikat myös ovat avaria eivätkä ne vaani pihapiireissä tai pusikoissa.

Lähimmillään minun ja merikotkan välinen etäisyys on ollut hieman vajaan sadan metrin paikkeilla, ja jo silläkin etäisyydellä huomasi, että kotka alkoi kokea olonsa epämieluisaksi ihmisen lähestyessä. Hyvien kuvien saaminen kotkista edellyttäisikin paljon parempaa kameraa lisäobjektiivineen kuin mitä oma digipokkarini on. 

Mitä kesämökillä voi tehdä talvella?

Mitä kesämökillä tehdään talvella? Alla kuvakavalkadi meidän talvimökkeilyistä. 

Kesämökillä syödään eväitä ja syötetään koirille niiden omia eväitä - meillä pakataan koirille aktivointilelut ruokineen mukaan. Mestalla ja Pikkubolognesella on kummallakin Kong Classic, Lumeksella "rugbypallo".

Lumeksen rugbypallon, joka muuten on ostettu jo vuonna 2002 edelliselle koiralleni, merkkiä en muista, enkä ole löytänyt vastaavia enää kaupoista. Siihen mahtuu ruokaa todella paljon, joten ei lapinkoiralle tarvitsekaan täyttää kuin vain puolilleen.

Kunhan pohjarei'istä toisen ensin peittää ruokapalalla huolellisesti ja sitten lusikalla painelee ruuat tiiviisti sisään, ruuat pysyvät hyvin pallossa ja niiden syöminen sieltä on välillä jopa todella hankalaa, mikä on hyvä asia sinnikkäälle koiralle, kuten Lumekselle.

Mestan Kong on kokoa xx-large, joka on juuri sopiva lapinkoiralle - sinne mahtuu riittävästi ruokaa sisälle ja koira saa ne sieltä myös pois, mutta siinä kuluu mukavasti aikaa.

Pikkubolognesen Kong on kooltaan medium ja ihan liian pieni bologneselle - ruokaa mahtuu sisään olemattoman vähän ja sen vähänkin saa sieltä pois aivan liian nopeasti. Large-koko olisi ollut sille paljon parempi.

Vaihtoehtona aktivointileluille, tai toisinaan niiden käytön lisäksikin, on koirille heitelty ruokaa/nameja pitkin lumihankia ja koirat ovat viihtyneet niitä etsiessään. Koirat jaksavatkin haistella aluetta läpi uudelleen ja uudelleen, kunnes viimeisetkin ruuanmuruset on löydetty ja syöty. 

Mikäli alla oleva video ei näy, linkki Youtubeen.

Kevättalvella aurinko lämmittää jo ihanasti, joten mikäs sen mukavampaa, kuin oleskella koko porukalla mökin terassilla auringonpaisteesta nauttien ja samalla ympäristön tapahtumia seuraillen. Ja voihan sitä halutessaan ottaa vaikka pienet päiväunetkin.

Ihmisten mökkityöt tarjoavat monenlaista aktiviteettiä myös koirille. Halkojen pilkkomista ja niiden kasaan heittelyä on mielenkiintoista seurailla. Välillä voi napata yhden kalikan itselleenkin ja kokeilla siihen hieman hampaitaan.

Kaadettujen puunrunkojen päällä on mukava tasapainoilla ja usein siitä saa myös herkkuja palkkioksi. Tasapainoilu on samalla oikein hyvää kehonhallintaharjoittelua ja syvien lihasryhmien aktivointia.

Vaikka saippuakuplien puhaltelu mielletään usein enemmänkin kesäpuuhaksi, se onnistuu oikein mainiosti myös talvikelillä ja onkin lasten mielestä hyvin hauskaa.

Kamera pitäisi aina jaksaa ottaa mökille mukaan, oli sitten kesä tai talvi. Ja vähintäänkin täytyy edes kännykällä räpsiä vähän väliä kuvia, sillä valokuvaaminen on yksi kesämökkeilyn suola. Kuvia sieltä, kuvia täältä, kuvia joka puolelta...

Yleensä mökkikuvani jostain kumman syystä liittyvät tavalla tai toisella koiriin, mutta kesäisin sitä aina välillä muutakin osuu kameran linssiin, kuten Miltä näyttää joutsenen jalka ja Ristihämähäkki paketointipuuhissa. Talvella sitten vain koiria ja koiria...

Siinä onkin sitten päivän päätteeksi mukavan väsyneitä koiria, kun ensin on muutama kilometri kävelty mökille, sitten mökillä nähty päänvaivaa ruuan eteen, hengailtu, puuhasteltu yhdessä ja lopuksi kävelty vieltä mökiltä pois.

Oikein harmittaa, että tänä talvena ei ole vielä kertaakaan tullut käytyä mökillä. Viime talvena, jolta nämä kuvatkin ovat, retkeilimme mökille useamman kerran joulukuun alusta maaliskuun loppuun, ja se oli todella mukavaa. Ajatus on kyllä nytkin käynyt mielessä monesti, mutta ajatuksen asteelle se sitten on jäänytkin, joten vielä pitäisi toteuttaa ne ajatukset aiheesta, ennen kuin talvi on ohi.

Mutta miltä kesämökillä olo näyttää kesällä? Kuvia ja juttua kesämökkeilystämme kesällä Kesämökillä koirien kanssa ja Ei toivottuja mökkivieraita.

Jäätaidetta

Jäätaidetta vai jään taidetta?

Taidetta jäässä vai taide jäässä?