Koirien juhannus

Juhannusperjantai mökillä oli suht viileä. Ei nyt noin niin kuin muuten, mutta bolognesen mittapuulla - se paleli ja siten tarvitsi päälleen takin, jonka juuri kevättalvella sille tekaisin (itse tehty takki koiralle). Kyllä vaan lapinkoirien kanssa onkin niin helppoa. Ei niiden kanssa tarvitse koskaan miettiä, että mikä keli ulkona on, senkus mennään ja ollaan vaan. Pikkubolognese on vähän toista maata.

Mesta on aina mielellään siellä, missä minäkin. Vähintäänkin se haluaa olla tietoinen siitä, missä minä olen, jotta halutessaan se voi sittenkin tulla myös itse sinne, missä minäkin olen. Tältä näyttää, kun Mesta jää eri paikkaan, minne minä menen, mutta kuitenkin se on lähtövalmiina muuttamaan suunnitelmaa.

Uudesta mökkilaituristamme modattiin lautta, jonka kyytiin kaikki yhdeksän ihmistä ja kolme koiraa mahtuivat mukaan hassunhauskalle juhannusajelulle. Olin ensin hieman epäuskoinen kuultuani tästä suunnitelmasta, mutta niin vain suunnitelmantekijät tiesivät, mitä suunnittelivat.

Juhannusviikonloppuun sattui mahtavat suppailukelit ja vietettiinkin koirien kanssa vesillä paljon aikaa. Sattuipa myös ensimmäinen koira yli laudan tilanne, kun Lumes tapansa mukaan seisoskeli ihan keulassa ja sitten lipsahtikin etutassut yli. Sillä on ollut sama tapa kaikki nämä suppailuvuodet ja on ollutkin vain ajankysymys, milloin se molskahtaa keulasta keikkumasta veteen. Pelastusliivien ansiosta sain autettua Lumeksen nopeasti ja helposti takaisin laudan kyytiin.

Kun välillä huomasi Lumeksen kadonneen, yleensä sitä kannatti aina etsiä jostain kohtaa mökistä. Oli erittäin todennäköistä, että Lumes on huomannut jonkun tekevän jotain ruokaan liittyvää, ja Lumeshan on aina siellä missä ruoka, ja ruuanlaittoa ja herkutteluahan ihmisillä juhannuksena riitti. Pikkubolognese ja Mesta eivät ole ollenkaan niin intensiivisiä ruuanlaitonvahtijoita kuin Lumes, joka ei vahtipaikastaan hevillä luovu.

En tiedä, mikä pakko se on aina ottaa koirista uusia ja uusia kuvia. Ihan kuin niitä kuvia ei olisi jo ennestäänkin vaikka millä mitalla: koira eestä, koira takaa, koira istuu, koira makaa. Ja silti, silti, niitä ottaa vain lisää ja lisää, kuten tälläkin kertaa...

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus lähteä heti aamusta kotiin ja kotoa suoraan toiselle mökille jatkamaan juhannuksen viettoa. Vaan minkäs teet, kun meri oli niin rauhallinen, että oli ihan pakko käydä ensin Mestan kanssa vähän suppailemassa. Laitoinkin jo puolivitsillä viestiä, että ei me täältä nyt mihinkään päästä, kun on liian hyvä suppailukeli eikä tekisi millään mieli meloa takaisin rantaan.

Koirat olivat siellä, missä ihmisetkin, ja koiria saikin jatkuvasti pyytää siirtymään pois mölkyn ja petankin vaara-alueilta - pelipaikat kun tuntuivat olevan kaikista houkuttelevimmat oleskeluun. Mesta tykkäsi myös kävellä mölkkykalikoiden keskellä, ottaa niitä suuhunsa ja piehtaroida petankkikuulien päällä, ja oli vähän pettynyt, kun sellaista ei nyt oikein olisikaan saanut tehdä.

Nuorin juhannuksenviettäjistä oli hyvä koirien viihdyttäjä. Herkkupussi vaan käteen ja koirat seuraavat mukana kaikkialle. Pikkubolognese on erityisesti hänen mieleensä, kun kokosuhde tuntuu sopivan turvalliselta. Mutta on se kyllä ihanaa, ja helppoa, kun koirat tulevat toimeen ihan kaikenikäisten ihmisten kanssa ja ne voi ottaa mukaan minne vaan.

Siinä, missä Lumes, 14v6kk, Mesta, 10v4kk ja Pikkubolognese, 10v4kk, sekä Meri-suomenpystykorvakin, 14v9kk, osallistuivat koko ajan kaikkeen toimintaan, Vallu-lapinkoira, 14v9kk, vetäytyi jossain kohdin omaan piilopaikkaansa päiväunille. Onneksi sen piilo tiedettiin, muuten olisi saanut hetkisen etsiä, missä se oikein on.

Instagramiin ja Facebookiin on muuten ilmestynyt muutamia kuvia Pohjois-Norjan reissustamme. Kunhan ehdin, kirjoittelen tännekin reissukertomusta kuvien kera, mutta ensimakua löytyy noista kanavista.

Ihanat, kamalat ötökät

Miltä näyttää perhonen alapuolelta katsottuna? Onnistuiko yksikään ritariperhosen kuva? Voiko leppäkerttu näyttää pallolta? Kuinka monta erilaista kimalaista osui kuvattavaksi? Näyttikö kukkakärpänen kimalaisvauvalta?

Kesämökillä tulee tarkkailtua ympäristöään tarkemmin kuin kotosalla ja lisäksi kannettua enemmän kameraakin mukanaan. Valokuvien kautta on myöhemmin kiva palata tarkastelemaan yksityiskohtia.

Tiedätkö, miltä näyttää ritariperhosen toukka? Käy kurkkaamassa kuvat Suomen perhoset-sivustolta.

Tiedätkö, että leppäkerttuja, tai siis oikeammin leppäpirkkoja, on olemassa vaikka kuinka monta erilaista? Käy kurkkaamassa kuvat Suomen leppäkertut-kirjan sivulta.

Tiedätkö, että kimalaisilla on pitkä kieli, jolla ne keräävät mettä? Kurkkaa kimalaistietoa Lajit.fi-sivustolta.

Tiedätkö, että kuten leppäkertun toukat ja aikuiset leppäkertut, myös moni kukkakärpäsentoukka syö kirvoja. Kurkkaa kukkakärpästietoa Ötökkätieto-sivustolta.

Tiedätkö, miltä näyttää ristihämähäkki kärpässaaliinsa kanssa? Kurkkaa kuvat täältä blogista löytyvästä Ristihämähäkki paketointipuuhissa-jutusta.

Kuinka mokata rally-tokokokeissa?

Rally-toko on sinänsä helppo laji, että siinä suoritettavat tehtävät ovat luokasta riippumatta melko yksinkertaisia opettaa koiralle kuin koiralle. Lajin haastavuus ei tulekaan niistä yksittäisistä tehtävistä, vaan siitä, että samantyyppisiä tehtäviä on monia erilaisia, radalla tehtävät tulevat nopeasti peräkkäin ja ovat joka kokeessa osittain erit ja eri järjestyksessä, sekä koiran että ohjaajan tulee olla koko ajan keskittyneitä suoritukseen ja ohjaajan myös perillä lajin suoristusohjeista ja säännöistä.

Kullakin koirakolla on koeradalle lähtiessään pisteitä täydet 100 ja mahdolliset virheet vähentävät pisteitä -1, -3 tai -10 ja osasta virheistä on seurauksena jopa suorituksen hylkääminen. Hyväksyttyyn tulokseen koirakolla on suorituksen päättyessä oltava pisteitä jäljellä vähintään 70, ja kolmen tuloksen jälkeen koira saa kyseisen luokan koulutustunnuksen (alokasluokasta RTK1 ja siitä eteenpäin 2,3 ja 4).

Rally-tokokokeissa on periaatteessa kahdenlaisia virheitä: koiran tekemiä (esim. ääntely, koira häiritsee ohjaajaa, koskee houkutukseen) ja ohjaajan tekemiä (esim. koskee koiraan, suorittaa tehtävän väärässä kohtaa, ohjaa koiraa liian voimakkaasti). Toki osa koiran tekemistä virheistä voi useinkin johtua ohjaajan tekemästä virheestä tai siitä, että kyseinen tehtävä on koiralle puutteellisesti tai virheellisesti opetettu.

Olen Mestan ja Lumeksen kanssa osallistunut kolmiin rally-tokon alokasluokan kokeisiin, niistä selvisin puhtain paperein. Mestan kanssa avoimen luokan kokeita on myös takana kolme ja siellä minun olikin sitten hyvä aloittaa ohjaajavirheiden keräily: koiran tullessa eteeni istumaan, otin vahingossa apuaskeleen, jonka johdosta pisteitä lähti pois -3. Houkutus-tehtävän kahdeksikon kierrossa menin sekaisin ja tein yhden ylimääräisen kierroksen, joka oli sitten -10 pistettä pois.

Voittajaluokan kokeissa kävimme neljä kertaa. Yhdessä niistä liian myöhään annettu ohje koiralle johti liikkeen uusimiseen, josta -3 pistettä. Toisessa kokeessa taas päästin epähuomiossa koiran vapaaksi jo ennen kehäänmenoa, jonka seurauksena suorituksemme hylättiin (rally-tokossa koira on alokasluokassa koko suorituksen kytkettynä, muissa luokissa vain kehään menon ja poistumisen).

Mestariluokassa koekäyntejä meillä on vasta kaksi, mutta olen ehtinyt sieltäkin jo ohjaajavirheitä keräilemään: kääntyminen väärään suuntaan -10 pistettä, liian myöhään annettu ohje koiralle ja sen johdosta liikkeen uusiminen -3, varpaiden jättäminen koiran tallottavaksi -3.

Seuraavia mokailuja odotellessa...

Kuvat Lumeksesta ja Mestasta vuodelta 2019 epävirallisesta alokasluokan rally-tokokokeesta.

Kuinka monta koiraa mahtuu sup-laudalle?

Se, kuinka monta koiraa sup-laudalle mahtuu, riippuu monistakin eri tekijöistä. Minkä kokoisia koirat ovat, entä lauta ja ihmissuppailija? Mikä on laudan kantokyky? Kuinka koirat käyttäytyvät sup-laudalla? Suppaileeko ihminen seisten vai polvillaan?

Isoja koiria luonnollisesti mahtuu kyytiin vähemmän ja laudan painorajakin tulee helposti vastaan. Rauhattomia, sinne tänne häsääviä koiria on vaikeampi ottaa laudalle useampia, kun taas rauhallisia, aloillaan pysyviä koiria on helpompi mahduttaa mukaan enemmänkin kuin vain yksi. Mikäli ihmisen tasapainotaidot mahdollistavat suppailun kokonaan seisten koirienkin kanssa, vie ihminen itse siten vähemmän tilaa ja vapauttaa paikan lisäkoiralle verrattuna polvillaan suppailijaan.

Meidän sup-lautamme on 320cm pituinen ja leveimmältä kohdaltaan 81cm levyinen Jobe Yarra, jossa suppailijan suosituspaino on max 120kg. Alkujaan suppailin aina yhden lapinkoiran kanssa kerrallaan, kun oletin jotenkin automaattisesti, etteivät ne mahtuisi samalla kertaa kyydille. Kun lopulta päätin kerran ottaa molemmat mukaan, ei mahtumisessa ollutkaan mitään ongelmaa, ja siitä edespäin ovatkin lähes aina olleet kumpikin yhdessä mukana.

Kahden rauhallisen koiran kanssa suppailu on vielä hyvin sujuvaa. Yleensä ne ovat molemmat keulassa, toisinaan toinen edessä ja toinen takana. Laudan painorajaankin on vielä parisenkymmentä kiloa varaa, eikä lauta toki uppoaisi heti liikapainostakaan, mutta sen käyttöominaisuudet kärsisivät.

Kun sitä sanotaan, että ei kahta ilman kolmatta, päätin viime kesänä napata vielä bolognesen kolmanneksi koiraksi mukaan sup-lautailemaan. Sinänsä mahduimme kaikki laudalle ihan hyvin, mutta minulla alkoi olla vähän ahdasta meloa. Seisten olisi varmasti onnistunut paremmin kuin polviltaan, mutta niin uhkarohkea en ole, että kolme koiraa laudalla seistenmeloisin, kun kahdenkin koiran kanssa teen sen vain peilityynessä vedessä.

Kuinka monta koiraa siis mahtuu sup-laudalle? Kyllä sinne kaikki kyydille mahtuvat, mutta mukavinta suppailu on, jos lauta ei ole ihan tupasen täyteen ahdettu.

Lisää sup-lautailusta Harrastuksena suppailu, toisenlaisia vesipuuhia Veneily koiran kanssa.

Vähän erilainen kesämökki

Kerran, ollessamme veneilemässä, törmäsimme paikkaan, jossa oli kaksi matalikkoon juuttunutta purjevenettä. Mietimme, että yhdelle veneelle se vielä voisi olla vahinko, mutta kahden vierekkäisen veneen ollessa kyseessä, se näyttää enemmänkin tarkoitukselliselta.

Palasimme paikalle talvella jäitä pitkin, jolloin pääsimme aivan veneiden viereen asti. Selvästikin niillä oli joku tarkoitus ainakin joskus ollut, koska veneistä pienempi oli tukevasti kiinnitetty aloilleen ja suurempikin pöngätty pysymään pystyasennossa.

Päättelimme, että ehkä ne ovat, tai ainakin ovat olleet, kesämökkityyppisessä käytössä, ja paikalle on aina saavuttu sitten pienemmällä veneellä. Parempaakaan selitystä emme keksineet sille, miksi aikanaan hienot purjeveneet on tällä tavoin matalikkoon hylätty.

Miten käy, jos jättää nurmikon leikkaamatta?

Siisti, vastaleikattu nurmikko näyttää nätiltä ja kutsuvalta - tervetuloa touhuamaan! Jonkun vain täytyisi aina tehdä se viikoittainen leikkuutyö, jonka jäljiltä pihanurmi pysyy ryhdikkäänä temmellyskenttänä.

Mutta miten käy, jos nurmikko jääkin leikkaamatta? Miltä piha näyttää viikon, entä kahden tai kolmen päästä? Meiltä löytyy aiheesta kokemusta jo useammalta kesältä, kun joko laiskuuttaan tai tarkoituksellisesti nurmikonleikkuu on jäänyt joksikin aikaa tauolle.

Tervetuloa luonnonkukkaniityllemme ja minimetsään! Tiesittekö, että puuntaimien (haavan juurivesoja) kasvuvauhti on aluksi niin huima, että ne kirivät pituutta jopa reilut kymmenen senttiä viikossa!

Ken on heistä kaikkein kaunein?

Kesämökkimme pihamaalla kasvaa lukuisia, ihania kukkasia ja joka kesä sinne joku ruukkukukkakin viedään terassia koristamaan. Alimman kuvan ruskolilja(?) on minulle sillä tavalla "tunnekasvi", että se on hauskalla tavalla seurannut mukanani muutosta toiseen.

Eräässä kodissani kasvoi näitä ruskoliljoja takapihalla, mutta revin ne kaikki pois laatoituksen tieltä - en tuolloin tiennyt, että ne olisi voinut kaivaa sipulinsa kanssa ylös ja istuttaa toiseen kohtaan pihassa. Myöhemmin tulin katumapäälle ja olisin halunnut samanlaisia liljoja takaisin, mutta en löytänyt niitä mistään myynnistä.

Muutettuani seuraavaan kotiin, yllätyin iloisesti, kun sen pensaiden seasta pilkotti tuttu kasvi - ruskoliljahan se siellä. Sieltä lähtiessäni melkein kaivoin liljat mukaani, mutta maltoin kuitenkin mieleni ja jätin ne minun jälkeeni tulevia asukkaita toivonmukaan ilahduttamaan. Nykyisen kodin pihapiiristä ei liljoja löydy, mutta kesämökilläpä niitä sitten tosiaan sattuikin olemaan ja hyvä niin. 💗

Lisää mökkijuttujamme löytyy linkeistä "Kesämökillä koirien kanssa", "Ristihämähäkki paketointipuuhissa", "Ei toivottuja mökkivieraita" ja "Mitä kesämökillä voi tehdä talvella?".