tag:blogger.com,1999:blog-2491614356954977893.post1186419825621771837..comments2024-03-28T15:26:26.827+02:00Comments on Team Vallattomat 2.0: Kolme ratkaisua pujotteluongelmiin agilityssaAlielhttp://www.blogger.com/profile/15842752918872029802noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-2491614356954977893.post-62314922721204152692021-03-08T18:47:09.176+02:002021-03-08T18:47:09.176+02:00Näinhän se on, ja pätee monessa muussakin asiassa ...Näinhän se on, ja pätee monessa muussakin asiassa elämässä - onneksi ei tarvitsekaan yrittää kaikkea ratkaista yksin. :)<br /><br />Noin se minun ensimmäinen lapinkoiranikin aikanaan kepeillä toimi, käsillä viuhdottiin sinne-tänne-sinne-tänne. :D Alielhttps://www.blogger.com/profile/15842752918872029802noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2491614356954977893.post-30150623398094571962021-03-08T18:39:35.964+02:002021-03-08T18:39:35.964+02:00Juu pujottelu on vähän hankalaa koiralle jos tuijo...Juu pujottelu on vähän hankalaa koiralle jos tuijottaa vaan ohjaajaa. :D Se on kyllä ikävä (tai toisinaan toki ihan hyväkin, aiheesta riippuen) tosiasia, että aika ei vaan riitä kaikkeen ja joutuu miettimään, mitkä on niitä asioita, joita eniten haluaa tehdä.<br /><br />Jollain luennolla kerran sanottiin hyvä ohje: "Neuvo itseäsi niin kuin neuvoisit muita." Ei vaan aina onnistu tosiaan se oman toimintansa tarkastelu ulkopuolelta käsin, jotta voisi toimia tuon ohjeen mukaan. Vähän sama ajatus on toki perinteisessä kansanviisaudessa "älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä sanon". :DAlielhttps://www.blogger.com/profile/15842752918872029802noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2491614356954977893.post-81394292111307393322021-02-28T10:27:46.882+02:002021-02-28T10:27:46.882+02:00Joskus ajatukset jumiutuvat johonkin malliin ja ei...Joskus ajatukset jumiutuvat johonkin malliin ja ei oikein löydä ulospääsyä ennen kuin saa pallotella asiaa jonkun toisen kanssa. Ratkaisu on ehkä ihan siinä silmien edessä, mutta sitä ei onnistu näkemään - been there myself :)<br /><br />Kuten ylläkin Ronista kerrotaan, niin minulla on kepeistä sama kokemus Wiiman kanssa. Ilman ohjureita liike vaati jatkuvaa käsi- tai sanallista ohjausta. Alkeiskurssia pitemmälle mekään emme jatkaneet, mutta itse asiassa noista kepeistä on jäänyt meille sellainen hassu aktivointijuttu: <br />joskus kun ollaan hömpöttämässä tuolla koirayhdistyksen kentällä, niin rakennan kepit peräkkäin ja tällään loppupalkan keppien päähän. Sitten lähetän Wiiman toisesta päästä - hän selviytyy kepeistä aika hyvin (kun mittarina ei ole agilitytreenit vaan temppuilu) kun kuljen vierellä ja ohjaan "Sinne, Tänne, Sinne, Tänne..", ekat ja vikan pään kepit kaipaa tätä sanallista buustia, keskikohta sujuu paremmin :D.<br /><br />Tuo meidän tyyli ei kyllä taida sopia Mestan ratkaisuksi, onneksi sait muita neuvoja :D <br />Terhihttps://www.blogger.com/profile/16565351875187151421noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2491614356954977893.post-51089620353881069432021-02-24T16:25:14.967+02:002021-02-24T16:25:14.967+02:00Roni osallistui myös agilityn peruskurssille viime...Roni osallistui myös agilityn peruskurssille viime kesänä ja sain siis itsekin ensikosketuksen lajiin. Kepit olivat yllättävän hankala aivopähkinä tiiviiseen seuraamiseen oppineelle mäyräkoiralle. Roni yritti suorittaa tehtävän aina katsekontaktissa ohjaajaan. :D Se oli hauska kokeilu, jota emme kuitenkaan jatkaneet sen pidemmälle, koska aikaresurssi ei riittänyt ja lajin vaihto aksaan ei ollut tavoitteena. :) <br /><br />Toinen ihminen katsomassa ja kommentoimassa treeniä on hyvä juttu ainakin välillä. Itse ei aina osaa ajatella sen oman laatikkonsa ulkopuolelta! :) Roni ja Demohttps://www.blogger.com/profile/02804509315526009923noreply@blogger.com