Kun äitini pelasti minut

Olin ala-asteen viimeisillä luokilla tai jo yläasteella. Oli kesä. Loikoilin siskoni kanssa ulkona patjojen päällä auringosta nauttimassa.

Äiti tuli ulos. Hänellä oli jotain tekemistä minulle sisällä. Ärsytti.

Oli pakko nousta ylös. Ja - siinä samassa ohi lentävä lintu kakkasi patjalle juuri siihen kohtaan, missä minun pääni oli kaksi sekuntia sitten ollut.

Ei ärsyttänyt äidin komentelut enää yhtään.

#ikuisestikiitollinen

--------

Asuin kolmannessa omassa kodissani. Olin tilannut postimyynnistä Vallilan sivuverhot. 

Kun paketti saapui, siinä olikin vain yksi verho. Luulin ensin, että tilauksessa oli sattunut virhe, mutta kun tarkistin asian, Vallilan verhot tosiaan myydään yksittäin.

Jos olisin hoksannut tämän tilatessa, olisi verhot jääneet ostamatta. Hinta oli kallis kahdellekin, mutta yhdelle verholle se vasta kallis olikin.

Nyt, kun se yksi verho jo oli ja se oli kyllä just niin hieno, mitä kuvastosta olin katsonut, oli pakko ostaa verholle kaveri.

Sepäs ei käynytkään enää niin helposti. Kyseinen verhomalli oli poistuvaa mallistoa ja loppuunmyyty joka paikasta. Kyllä harmitti.

Äitini keksi soittaa suoraan Vallilalle, jos heillä olisi vielä kyseistä verhoa löytynyt varastosta, mutta ei. Antoivat kuitenkin listan viimeisimmistä paikoista, jonne verhoa on heiltä lähtenyt. Miten hyvää asiakaspalvelua!

Äitini kyseli näitä paikkoja läpi ja vihdoin Oulun K-raudasta tärppäsi. He vain eivät yleensä harrasta postimyyntiä, mutta mahtavaa asiakaspalvelua täälläkin, kun äidin selitettyä tarinan, suostuivat tekemään poikkeuksen.

Kiitos äitini, nyt nämä verhot koristavat viidennenkin oman kotini ikkunoita!